maanantai 9. joulukuuta 2013

Kirjailijavieras Irina Javne

Tällä kertaa meillä on kirjailijavieraanamme runoilija Irina Javne joka on julkaissut kaksi runoteosta, Olen syntynyt, sanotaan 2010 Euroopan kylmin talvi 2012


Runous

Runous on valoa. Kun saa sanoiksi tunteen, kosketuksen, hajun, äänen, jota ei muista, mutta joka on jäänyt omaan mieleen fyysisenä kokemuksena, niin sanat siirtävät meitä ajassa. Runous voi viedä myös aikaan, jolloin ei itse vielä ollut olemassa tai tulevaisuuteen. Runous on liikkumista ajassa ja tilassa, joka ei muuten olisi mahdollista.

Tietyt hetken omassa menneisyydessä ja tietyt historialliset tapahtumat ja siitä seuraavat tapahtumien virrat, saavat pyörimään tiettyjen hetkien ja tiettyjen paikkojen ympärillä. Siitä syntyy mielessä liike, joka vapauttaa opetetut tai luutuneet asenteet maailmasta ja runot asettavat ne palaset uuteen järjestykseen. Runokieli antaa mahdollisuuden katsoa samaa hetkeä uudella tavalla, koska merkitykset on upotettu kieleen ja jos kieli kiskaistaan lentoon, niin myös ajatukset voivat irrota niistä asetelmista, jonne ne ovat asettuneet. Usein emme huomaa, mihin ajatukset ovat juurtuneet.

Aina emme edes tiedä, mitä ajatusta tai tunnetta runo meissä siirtää, mutta joskus se voi tuntua vain kipuna tai helpotuksena, koska lähestytään jotain sellaista, mikä on tärkeää. Runo kantaa asioita, jotka eivät ole aikakauteen sidottuja ja siksi se voi ottaa kielen tästä ajasta, mutta kokemuksen menneestä tai tulevasta maailmasta. Runous ei ole oman aikansa vastavoima, mutta ei myöskään silitä myötäkarvaan, koska se on sellaisen yhteen aikaan asettumisen ulkopuolella. Runous on aina liikettä.

Omat runoajatukset lähtevät parhaiten liikkeeseen, jos liikkuu itse. Jos lähden kävelylle ajatus seuraa minua, jos menen uuteen kaupunkiin, ajatus seuraa minua, jos menen uimaan, ajatus räpiköi perässä, mutta joutuu kosketuksiin ympäröivän kanssa. Jos luen kirjan, ajatus joutuu pujottelemaan sen maailman läpi, jos katson elokuvan, ajatus on varjona taustalla. Jos ajatus edelleen on olemassa, eikä unohdu mielestä tai korvaudu muiden ajatuksilla, niin sitten ajatus putoaa runoksi.

Omenaista joulua!

2 kommenttia:

  1. Kiitos tästä tekstistä! Itse liikuin eilen yksin taidemuseossa ja monenlaista tarttui mukaan, joista kokosin kolme runoa. Tästä opin: taidanpa käydä jatkossakin yksin museoissa, kuljeskella rauhassa ja tehdä pieniä muistiinpanoja, kirjoittaa ajatuksia ylös.

    VastaaPoista
  2. Hyviä neuvoja jotka kannataa pitää mielessä. Hienoja ideoita Irinalta!

    Terveisin Ari

    VastaaPoista